Olen ollut vanhemmuudesta unelmoivien ihmisten tukena viimeiset kaksi vuotta, kun he ovat osallistuneet ohjelmaan Lapsi tuntemattoman kanssa. Nämä rohkeat ihmiset antavat kasvot lapsettomuuden kivulle ja toiveille vanhemmuudesta. Arvostan heistä jokaista.
Vanhemmuus on asia, jota moni pitää aikuisuuteen kuuluvan itsestäänselvyytenä. Toiset puolestaan heräävät toiveeseen tulla vanhemmiksi vasta myöhemmin, joskus liian myöhään. Osalle vanhemmuus ei tunnu tärkeältä tai omalta jutulta.
Meillä on vahvat normit yhteiskunnassa siitä, millainen vanhemmuus on hyvää ja millainen kunnon perheen tulisi olla. Samaan aikaan on aina ollut hyvin erilaisia perheitä ja tapoja olla vanhempi. Joillakin vanhempi on ollut isoäiti, joillakin isä on jäänyt leskeksi ja kasvattanut lapset. On ollut sijaisvanhempia, eroperheitä jne.
Normit ja säännöt ovat toki tärkeitä ja ilman niitä meidän olisi mahdotonta toimia yhdessä yhteiskuntana ja yhteisöinä. Säännöistä ei tarvitse, eikä kannata, hankkiutua eroon. Mutta jos säännöistä tulee kartta, joka ei kuvaa sitä maastoa jossa liikumme, eksymme sääntöviidakkoon, jolla on vähän tekemistä elävän elämän kanssa. Alamme vahtia sääntöjen toteutumista, emmekä pysähdy miettimään mitä säännöistämme todella seuraa pitemmän päälle.
Psykologina tiedän, ettei perhemuoto ole se kaikkein tärkein asia lapsen kasvussa psyykkisesti tasapainoiseksi aikuiseksi. Tärkeintä on se, että vanhemmat saavat riittävästi tukea vanhemmuuteensa ja että vanhempien välit ovat kunnossa, asuvat he sitten saman katon alla tai eivät. Tätä tukee myös tutkimus aiheesta, sekä oma kokemukseni omasta vanhemmuudestani.
Vahdimme paitsi itseämme, myös sitä, noudattavatko muut näitä meidän asettamiamme sääntöjä ja normeja. Saako lapselle antaa sokeria minkä ikäisenä? Onko kesto- vai kertakäyttövaipat käytössä? Miten imetetään ja onko lapsi päiväkodissa vai kotona? Lapsella pitää olla yksi koti ja kaksi vanhempaa! Vanhemmuus on meille usein se kaikkein tärkein asia elämässä. Niin myös minulle. Siihen liittyvät asiat aiheuttavat usein voimakkaampia tunteita, kuin mikään muu asia elämässämme.
Kun suostuin lähtemään mukaan Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmaan, olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on lopulta lasten hyvinvointi. Tämä vaatii hyvinvoivat ja psyykkisesti joustavat vanhemmat., jotka pystyvät riittävällä tavalla ottamaan huomioon omat ja lastensa tarpeet. On monta hyvää tapaa olla vanhempi; toivoisin että voisimme kunnioittaa toistemme tapoja olla vanhempia, jotka voivat erota omastamme merkittävästi. Kaikki tapaamani vanhemmat työssäni ja vapaa-ajalla, ovat pyrkineet olemaan niin hyviä vanhempia kuin se heille on ollut mahdollista. Ahtaat kulttuuriset normit ja toisaalta sisäiset säännöt ja uskomukset voivat muodostua esteeksi joustavalle ja viisaalle vanhemmuudelle.
Toivoisin, että Lapsi tuntemattoman kanssa saisi meitä avoimesti ja uusista näkökulmista pohtimaan, mikä on oleellista ja tärkeintä vanhemmuudessa. Tarvitsemme lisää hyvää vanhemmuutta. Sellaista, jota eivät toimimattomat säännöt kahlitse.
Tässä blogissa psykologi, psykoterapeutti Kalle Partanen kirjoittaa psyykkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja ilmiöistä.
