Psykologinen joustavuus tottelee luonnonlakeja

 

Psykologiassa, ja erityisesti hyväksymis- ja omistautumisterapiassa, on puhuttu jo pitkään psykologisen joustavuuden käsitteestä ja sen keskeisestä roolista hyvinvoinnissa. Muun muassa Salkovskis ja kumppanit (2023) nostivat artikkelissaan psykologisen joustavuuden kognitiivisen psykoterapian merkittävimmäksi muutoksen voimaksi

No, mitä tämä psykologinen joustavuus sitten on? Ja mitä hyötyä siitä on tavallisille ihmisille tai psykoterapeuteille? Me psykoterapeutit lienemme yhtä mieltä siitä, että kyky toimia tilanteen mukaan joustavasti on tärkeä taito. Mutta mitä se on, miten sitä parhaiten mittaisi ja miten sitä kuvaisi? Ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa, vaan eri tavalla hyödyllisiä tapoja kuvata psykologista joustavuutta eri tilanteissa ja konteksteissa. HOTin kotiareenalla ACBS:n (kontekstuaalisen käyttäytymisterapian) sisällä on käyty myös keskustelua aiheesta, mikä innoitti myös tämän blogikirjoituksen.

Pyrin kuvaamaan tavan jäsentää psykologista joustavuutta, joka voisi olla pienin yhteinen nimittäjä eri tulokulmista tulevien psykoterapeuttien kesken. Yhdistävänä tekijänä on evoluutioteoria, johon suurin osa terapiakentällä työskentelevistä uskoo ja mihin pitkälti myös nojaamme ymmärrystä siitä, millaisia ihmiset ovat ja miksi toimivat niin kuin toimivat.

Vaihtelu, valikoituminen ja ylläpitäminen

Evoluutiossa vaihtelulla, valikoitumisella ja ylläpitämisellä on tärkeät roolinsa. Organismille on hyödyllistä, että lajin ominaisuuksissa (geeneissä) on vaihtelevuutta. Jos ympäristö muuttuu, niin lajin sisältä löytyy joustavuutta ja sopeutumiskykyä vastata noihin muutoksiin. Ilmaston kuivuminen ei suista lajia sukupuuttoon vaan ne piirteet, jotka ovat hyödyllisiä kuivassa ilmanalassa, tulevat lajille pelastukseksi.

Tästä päästään seuraavaan tärkeään ominaisuuteen eli valikoitumiseen. On tärkeää hahmottaa, että ympäristö valitsee ne piirteet, jotka menevät jatkoon, ei toisinpäin. Laji ei kehitä itselleen kuivuuden sietokykyä vaan kuivuvassa ilmastossa nuo piirteet (geenit) valikoituvat jatkoon. Lintu ei kehitä pitkää nokkaa ja kieltä juodakseen nektaria kukista, vaan ympäristö suosii noiden piirteiden valikoitumista.

Ylläpitämisellä tarkoitetaan sitä, miten nuo piirteet säilyvät eli periytyvät seuraaville sukupolville, geenit hoitavat tätä virkaa lajien evoluutiossa.

Periaatteita voi soveltaa myös ihmisen käyttäytymiseen

Nämä periaatteet soveltuvat myös ihmisen toiminnan ja käyttäytymisen tarkasteluun. Käyttäytymisellä tarkoitetaan tässä kaikkea sitä mitä ihminen tekee, myös ajattelua. Tunteet kertovat mikä on käyttäytymisen (ajatusten, toiminnan jne.) merkitys meille, kokemuksellisuus on siis tässä mukana erottamattomalla tavalla.

Mitä elämä on opettanut meille? Mitä vaihtelua on jäänyt jäljelle?

Vaihtelua voi olla enemmän tai vähemmän muun muassa uskomuksissa ja käsityksissä itsestämme. Jos esimerkiksi olemme oppineet lapsuudessamme, ettemme kelpaa sellaisina kuin olemme, kapeuttaa se vaihtelua, jolla voimme itsestämme ajatella. Vastaavasti, jos emme ole saaneet apua tunteidemme kohtaamisessa ja säätelyssä, kapeuttaa se tunteiden kohtaamisen ja tunnistamisen taitojamme. Myös taitomme toimia arjen tilanteissa voi olla kapeutunutta eri syistä johtuen.

Millaisen terpiastuhteen luomme, mitä siinä voi valikoitua jatkoon?

Evoluutiossa ympäristö tekee valinnan. Psykoterapiassa ympäristö, konteksti, on pitkälti terapeutin ja asiakkaan välinen kohtaaminen – se on koko terapian sydän ja sielu. Valinnalla tarkoitetaan tässä sitä millaisia muutoksia terapiassa alkaa tapahtumaan, mitä konteksti mahdollistaa. Mitä pääsee jatkoon? Millaiset tavat kohdata tunteita, kohdella itseään ja muita? Mitä jää pois tai vähemmälle? Kysymyksen voi esittää myös niin, että millainen saan olla terapiassa?

Myös asiakas on konteksti terapeutille ja vaikuttaa siihen miten terapeutti toimii suhteessa, siksi joustavuuden ylläpito on erityisen tärkeää psykoterapeuteille, jotta ympäristöstä, terapiasuhteesta, ei tule vain tietynlaista käyttäytymistä suosiva.

Asiakas voi oppia myös olemaan konteksti itselleen. Onko hyödyllistä kertoa itsestään tarinaa epäonnistujana tai pahana, onko vaihtoehtoisia tarinoita? Entä miten reagoin tunteisiini, millainen on sisäinen kontekstini suhteessa niihin? Tämä puolestaan lisää myös vaihtelun mahdollisuutta asiakkaan käyttäytymisessä.

Vanhoista tavoista pääsee eroon kun luo uusia tapoja ja rutiineja

Ylläpitäminen ei perustu ihmisen toiminnassa, käyttäytymisessä, geeneihin vaan pitkälti rutiineihin ja tapoihin toimia. Nuo tavat kannattaa rakentaa niin, että ne palvelevat omaa hyvinvointia ja sopivat elämäntilanteeseen. Ne voivat olla mitä vaan, vaikkapa kiitolllisuuspäiväkirjan pitäminen, säännöllinen unirytmi ja liikunta, meditaatio, toisten kannustaminen ja luppoajan kalenterointi voivat olla elämää rikastuttavia tapoja. Myös ajattelutavat ja reagointitavat voivat rutinoitua, kun niitä harjoittaa säännöllisesti. Jos ympäristö muuttuu, tavatkin joutuu usein luomaan uusiksi siltä osin kun ne eivät sovi uuteen tilanteeseen.

Joustavuutta voidaan rikastaa kolmella tavalla psykoterapiassa

1. 1. Vaihtelu –  Terapiassa voidaan lisätä ihmisen ajatusten, tunteiden kohtaamisen tapojen ja toiminnan valikkoa. Tässä apuna voidaan käyttää narratiiveja, ajatusten eriyttämistä, kognitiivista uudelleenarviointia, luovaa kirjoittamista, altistamista ja reagoinnin ehkäisyä, ja niin edelleen. Ja tietenkin erilaisia keho- ja tunnetyöskentelyn muotoja, jotta ihminen voisi kokea vapaasti sitä, mitä keho ja mieli tuottaa. Uusien asioiden kokeilu on usein myös hyödyllistä, jotta löytää mistä pitää ja mikä omaa elämää rikastaa.
   2. Valinta – Kohtaaminen psykoterapeutin kanssa on se konteksti, jossa valikoituminen tapahtuu. Tähän terapeutti voi vaikuttaa omalla joustavuudellaan luomalla kontekstin, jossa asiakas voi olla oma itsensä ja oppia uusia tapoja olla, ajatella ja reagoida. Tämä voidaan toteuttaa monella tavalla, huomioiden mitä asiakas kaipaa ja tarvitsee voidakseen hyvin. Asiakas voi myös oppia huomaaman ja muokkaamaan kontekstia, jonka itselleen luo mm. minätarinoiden muodossa.
   3. Ylläpito – Auttamalla asiakasta löytämään mielekkäitä tapoja, taitoja ja rutiineja, jotka voivat jäädä osaksi arkea terapian loputtuakin.

Kuusi keskeistä joustavuuden aluetta

Näistä voimme johtaa psykologisen joustavuuden kuusi keskeistä aluetta, joissa evoluutioperiaatteita on hyvä soveltaa. Alueita voisi olla vähemmän tai enemmän, tässä olen päätynyt tällaiseen jaotteluun.

1. Emotionaalinen joustavuus – kykyä vaihdella, valikoida ja pitää yllä sellaista ajattelun ja käyttäytymisen valikoimaa, jolla voi vaikuttaa tai vastata emootioihin tavoilla, jotka palvelevat mielekästä elämää.
2. Ajattelun joustavuus – kykyä vaihdella, valita ja pitää yllä eri ajattelun tapoja mielekkään elämän palveluksessa.
3. Tarkkaavuuden joustavuus – kykyä vaihdella, valita ja ylläpitää tarkkaavuuden suuntaa mielekkään elämän palveluksessa. Tätä kutsutaan usein tietoisuustaidoiksi.
4. Minäilyn joustavuus (tarinointi itsestä) – kykyä vaihdella, valita ja ylläpitää toimivia tapoja suhtautua itseen ja luoda tarinoita itsestä mielekkään elämän palveluksessa. Tämäkin kuuluu tieotoisuustaitoihin.
5. Motivaation joustavuus – Kykyä vaihdella, valita ja ylläpitää sellaisia motivaation lähteitä, jotka johtavat mielekkääseen elämään. Tähän liittyy myös kyky tunnistaa omat psykologiset tarpeensa ja arvonsa kussakin tilanteessa joustavasti.
6. Käyttäytymisen joustavuus (tekemisen joustavuus) – kykyä vaihdella, valita ja pitää yllä käyttäytymisen valikoimaa mielekkään elämän palveluksessa.

Mielekäs elämä tarkoittaa tässä sitä, että toimintaamme ohjaa psykologisiin perustarpeisiimme ja pyrkimyksiimme vastaaminen. Sitä voi kutsua myös henkilökohtaisten arvojen mukaiseksi elämäksi.

Malli luo asemakaavan, mutta kaupunki syntyy yhteistyössä eri suuntausten kanssa

Terapiassa tärkeää on siis näiden kykyjen tutkiminen, vahvistaminen ja harjoittelu terapiasuhteessa ja sen ulkopuolella. Eri yksilöillä korostuu eri joustavuuden taidot; elämänhistoria kiintymyssuhteineen vaikuttaa siihen, millaista vaihtelua on jäänyt jäljelle ja mitä taitoja on käytössä. Myös neuromoninaisuus voi vaikuttaa siihen, miten joustavuuden taidot ovat kehittyneet. Konteksti eli ympäristö määrittää sitä mikä on toimivaa ja mahdollista kulloinkin.

Tämä ei ole ainoa oikea tapa määritellä joustavuutta, mutta koen, että se on toimiva pohja monenlaiselle työlle ihmisten kanssa. Se toimii myös hyvin erilaisten muiden psykologisen joustavuuden määritelmien ja mallien rinnalla, kuten vaikkapa perinteisen HOTin ”kuusikulmion” kanssa.

Malli on teoreettinen ja kaipaa rinnalleen tarkempia kuvauksia siitä mitä terapiassa tapahtuu ja millaista vaihtelua tyypillisesti kaivataan (mitä on liian vähän) ja millainen konteksti kannattaa kulloinkin luoda.  Vaikkapa pakko-oireisessa häiriössä tai kehityksellisessä traumassa on omat tarkemmat juttunsa, jotka terapeutin on hyvä hoidossa huomioida.

Kaupungilla on asemakaava (joustavuuden malli), mutta eri terapiasuuntaukset ja terapeutit puhaltavat kaupungin ja sen osat eloon rakentamalla puistoja, kouluja, tehdasalueita, lähiöitä, oopperataloja ja urheiluareenoita niitä käyttävine ihmisineen. Ne ovat lopulta kaupungin todellinen sydän, ei niinkään se asemakaava.

Tässä blogissa psykologi, kouluttajapsykoterapeutti Kalle Partanen kirjoittaa psyykkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja ilmiöistä.