Huomaan usein, että syytän ympäristöä erilaisista ongelmista ja vaikeista tunteista, joita koen. Vaadin mielessäni muita muuttamaan käyttäytymistään, yhteiskuntaa tekemään asioille jotain ja niin edelleen. Näin tekevät myös asiakkaani. Koemme olevamme loukussa, voimattomia ja muiden armoilla. Epäreiluuden tunteet ohjaavat toimintaamme, joskus jopa kostonhalu.
Ajatus tähän tekstiin lähti siitä, että työnohjattavani ottivat puheeksi taannoin, mitä tehdä asiakkaiden kanssa, jotka sanovat, että heidän ongelmansa johtuvat ympäristöstä ja koska he eivät voi muuttaa ympäristöään, eivät he voi tehdä mitään ongelmilleen, vaikkapa haitalliselle päihteiden käytölle. Olin juuri ennen työnohjauksen alkua vilkaissut Russ Harrisin blogia (Australialaisen lääkäri, psykoterapeutti ja tieteen popularisoija), jossa hän käsitteli saman kaltaista ongelmaa parisuhteissa, jossa asiakas toteaa ongelman olevan puolisossa. Huomasin, että Harrisin esille tuoma lista keinoista käsitellä tätä ongelmaa päti myös tilanteessa, jossa asiakas kokee ympäristön ja muiden ihmisten olevan ensisijainen ongelma.
Miten siis toimia, kun asiakas syyttää ympäristöä ongelmistaan? Aluksi on tietenkin viisasta validoida asiakasta ja hänen kokemusta tilanteessa, joka todellakin voi olla erittäin vaikea. Työpaikalla voi olla epäasiallisesti käyttäytyviä kollegoita tai esimiehiä, aviopuoliso on ehkä väkivaltainen, yhteiskunta voi kohdella epäreilusti sitä väestönosaa, johon kuuluu, lapsi voi sairastaa vaikeaa sairautta, perheenjäsen voi käyttäytyä vaativasti, ystäväpiiri koostua muista päihteiden käyttäjistä ja niin edelleen. Nämä ovat aivan todellisia ja kärsimystä tuottavia ongelmia ja luonnollisesti tekevät elämästä raskasta. Parisuhdeväkivalta on traumaattista ja ilmiöt, kuten vähemmistöstressi, todellisia. Olisi helpompaa ja reilumpaa, jos ympäristö olisi toisenlainen. Emme kuitenkaan voi muuttaa ympäristöä vastaanotolta käsin.
Harris listasi blogissaan neljä kohtaa, jossa asiakasta voi auttaa vaikeassa parisuhteessa. Sovellan niitä tässä laajemmin hankaliin tilanteisiin, jotka ovat yhteydessä vaikeuksiin ympäristön kanssa.
- Asiakasta voi auttaa vaihtamaan ympäristöään. (Vaihtamaan työpaikkaa, lopettamaan toksiset ihmissuhteet ja luomaan uusia, jne.)
- Voimme auttaa asiakkaita pitämään huolta itsestään, ja käsittelemään paremmin kivuliaita ajatuksia ja tunteita, joita väistämättä tulee esiin, kun suhteet muiden kanssa ovat epätyydyttäviä tai yhteiskunnan rakenteet aiheuttavat kärsimystä. Kyse on toisin sanoen itsemyötätunnon opettelusta.
- Voimme auttaa asiakkaita muuttamaan omaa käyttäytymistään suhteessa muihin, jotta he saisivat enemmän sitä mitä haluavat. Eli tehdä vähemmän sitä mikä lisää ongelmia ja enemmän sellaista mikä vähentää niitä.
- Voimme auttaa asiakkaita oppimaan uusia taitoja, joiden avulla voi vaikuttaa toisten käyttäytymiseen. Näitä taitoja ovat mm. kommunikaatiotaidot, jämäkkyystaidot, rajojen asettaminen, riitojen ratkaisemisen taidot ja taito käyttää positiivisen vahvistamisen strategioita toivotun käyttäytymisen lisäämiseksi muissa. (Jälkimmäisin voi olla esimerkiksi sitä, että antaa huomiota toiselle tai kiittää kun hän tekee jotain mitä toivomme hänen tekevän enemmän.)
Asiakkaalla voi olla varsin paljon erilaisia ongelmia elämässään ja niiden kaikkien käsitteleminen ei useinkaan ole mahdollista vastaanotolla, ei edes pitkässä terapiassa lyhyistä hoidoista puhumattakaan. Silloin on viisasta pyytä asiakasta rajaamaan ongelmaa. Voimme kysyä mikä on kaikkein haastavin ongelma tai mihin asiakas haluaisi eniten muutosta. Kun olemme löytäneet jonkin tietyn ongelman, lähdemme asiakkaan kanssa käymään listaa läpi ja pohtimaan yhdessä, minkä kanssa alamme työskentelemään.
Jos asiakas yhä vastaa, että ongelma ei ole minussa vaan muiden on muututtava, voidaan siirtyä kohtaan neljä. Koska emme voi suoraan muuttaa toisten toimintaa (meillä ei ole taikasauvaa, jota heilauttaa) voimme opetella itse taitoja, jotka muuttavat sitä, miten muut toimivat. Opimme itse taitavimmiksi siinä, miten vaikuttaa ympäristöömme.
Jotkut asiakkaat kokevat, että ympäristön täytyy muuttua, koska he ovat oppineet, että heillä on oikeus tehdä juuri niin kuin toivovat ja saada mitä haluavat ja muiden tarpeilla ja tunteilla ei ole niinkään väliä. Tällöin työskennellään sen kanssa saako asiakas lopulta sitä mitä haluaa toimiessaan näin.
Yleisempää on kokemukseni mukaan se, että asiakkaat voivat kokea hyvin syvällä tasolla, että he eivät voi vaikuttaa toisten toimintaan, eivät saa toivoa mitään, heidän toiveillaan ei ole mitään merkitystä, muut suutuvat, nöyryyttävät tai hylkäävät jos tuomme esille mitä syvästi haluamme. Näiden ajatusten ja tunteiden kanssa työskentely on tällöin erityisen tärkeää. Ongelma on kehittynyt usein jo varhain. Jos asiakkaan kiintymyssuhdehistoriassa ei olla vahvistettu omien tunteiden, tarpeiden ja halujen esilletuomista, niiden ilmaiseminen voi nostaa pintaan hallitsemattomaksi koettuja tunteita kuten häpeää. Asiakas lamaantuu ja/tai pyrkii työntämään pintaan tulleet tunteet alas ja toiminta kohti itseohjautuvuutta ja omien rajojen asettamista lakkaa. Tällöin on luonnollista ajatella, että muiden olisi muututtava, jotta voin voida hyvin ja saada sen mitä haluan.
Kohdassa kaksi mainittu itsemyötätuntotyöskentely tulee tällöin vahvasti kyseeseen. Voimme ehkä huomata, että kaikki listan neljä kohtaa tukevat itsemyötätuntoista suhtautumistapaa itseemme. Opetamme asiakkaalle, että hänen ajatuksensa ja toiveensa ovat tärkeitä ja hänellä on lupa toivoa asioita, toimia niiden mukaisesti ja pitää itsestään huolta riippumatta muiden ajatuksista tähän liittyen. Tämä usein nostattaa esiin asiakkaassa vaikeita tunteita kuten edellisessä kappaleessa kuvattiin ja työntekijän kärsivällisyys ja ymmärrys asiakkaan esiin tuomalle vastustukselle on ensisijaista. Lähdemme työskentelemään ajatuksella ”mitä teot edellä, sitä tunteet perässä”. Kysymys on pohjimmiltaan altistushoidosta, jossa pelon kohde on myötätuntoinen käyttäytymien itseä kohtaan. Pikkuhiljaa asiakas oppii, ettei pääsääntöisesti mitään pahaa tapahdukaan, vaikka kohtelee itseään hyvin. Ja poikkeuksethan vain vahvistavat säännön.
Tällainen työskentely auttaa asiakasta pääsemään mahdollisista marttyyrin ja/tai uhrin roolistaan eteenpäin ja ottamaan vastuun omista valinnoistaan. Hän ei ole enää vain muiden käyttäytymisen, olosuhteiden tai yhteiskunnan armoilla.
Tässä blogissa psykologi, psykoterapeutti Kalle Partanen kirjoittaa psyykkiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista ja ilmiöistä.
